Rakas lukija. Sinua saattaa jo tympäistä se, että aika ajoin kirjoitan pettymyksestäni ja vihastani kristillisdemokraatteja kohtaan. Tiedän. Pitäisi keskittyä omaan peliin eikä huudella vieraisiin pöytiin. Olisi tehokkaampaa kehua omien hyvyyttä kuin moittia toisten pahuutta. Mutta kun minä en malta. Tänään kristilliset julistivat vaaliteemansa ja minä kuulin vain pelkuruutta ja sortoa.
Tunnen suorastaan fyysistä pahoinvointia, kun kuulen kristillisten kehuvan olevansa perheiden puolella. Kuten politiikassa yleensä, teot puhuvat onneksi puolestaan. Kristillisten toimesta hallitus heitti valmiin lain roskiin. Lain, joka olisi lisännyt lapsen oikeusturvaa. Äitiyslakia ei tuotu hallitukselle, koska kristilliset vastustivat sitä. Perhepuolue, joka ei halua edistää lapsen oikeuksia -uskomatonta.
Parempaa perhepolitiikkaa olisi puolustaa kaikenlaisten perheiden oikeuksia. Kehotan kristillisiä ottamaan päänsä pensaasta ja tutustuvan todellisuuteen. Perhemallien kirjo on niin laaja, että perheitä puolustaakseen pitää tuntea useampikin malli kuin yksi.
Kristillisten vaaliteema on ”rohkeus”. Mielestäni KD on osoittanut vain pelkuruutta ja sortoa kävellessään yli yhdenvertaisuuden ja kansalaisten itsemääräämisoikeuden. KD vetää hallituksen arvopolitiikkaa, ja sen vuoksi myös translaki jätettiin antamatta. Siitä on mielestäni rohkeus kaukana, kun ei turvata heikompiosaisten oikeuksia.
Vaaleissa ei ratkaista vain Suomen taloustulevaisuutta. Vaalit ovat aina myös arvovaalit. Konservatiivien käsissä Suomen suunta on ahdas ja epätasa-arvoinen. Äänelläsi voidaan tehdä parempaakin arvopolitiikkaa.
Miikka Keränen
Vihreät
Eduskuntavaaliehdokas, Lappi
